Fokustalo
FOKUS - kyltti on roikkunut vanhan Fokustalon pääsisäänkäynnin yläpuolella, joka sijaitsi Karjaan Keskuskadun ja Laaksokadun kulmassa. Rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Martin Langenskiöld ja C-O Lindqvist,
Lue lisää
Martti Peitso 1924-1994
Helmiä kuvanveistäjän kokoelmasta
Museon taidekokoelmasta erottuu laajempi kokonaisuus veistoksia, jotka ovat materiaaliltaan pääsääntöisesti kipsiä. Aiheena on historiallisia henkilöitä, abstrakteja luomuksia, perheenjäseniä ja pehmeästi muotoiltuja naisvartaloita. Kokoelma sisältää myös Suomessa ja Ruotsissa olevien julkisten veistosten pienoismalleja. Kokoelma sisältää myös keskeneräisiä töitä; kipsiluonnoksia, jotka kuvastavat taiteilijan työprosessia. Entä kuka oli taiteilija, joka on museon suurimman veistoskokoelman takana?
Martti Peitso asui ja työskenteli Tammisaaressa yli 30 vuoden ajan. Hänen työhuoneensa sijaitsi oman kodin pihapiirissä Kaivokadulla, vain kivenheiton päässä museosta. Peitso oli alun perin syntynyt Raahessa 24.8.1924. 1940-luvulla hän opiskeli Helsingissä piirustuskoulussa ja Taideteollisessa oppilaitoksessa. Opiskeluaikanaan hän sai mahdollisuuden vierailla kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen ateljeessa ja vuodet 1950–1954, hän työskenteli tämän apulaisena. Aaltosen tapa työskennellä ja käsitellä materiaaleja on vahvasti vaikuttanut Martti Peitson taiteilijuuteen. Vuodesta 1955 alkaen Peitso opetti Helsingin Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurilinjalla.
Nyt esillä olevat kymmenen veistosta ovat tyyliltään hyvin erilaisia. Veistosten materiaalina on kipsi, marmori ja pronssi. Näistä kipsi oli taiteilijan erityisessä suosiossa. Hän on itse kertonut, ettei ottanut vaikutteita miltään toiselta kuvanveistäjältä, mutta hän sai inspiraationsa klassisesta kreikkalaisesta veistostaiteesta ja arkkitehtuurista. Klassinen musiikki sai myös mielellään soida taustalla eri työvaiheissa.
Museo haluaa kunnioittaa Martti Peitson syntymän satavuotisjuhlaa tällä näyttelyllä ja samalla muistaa sitä, että 70 vuotta sitten hän debytoi kuvanveistäjänä Helsingissä 1954.
Peitson veistoksissa yleinen aihe on alaston naisvartalo. Useimmiten kuvauksen kohteena on joku vartalon yksityiskohta, mutta veistoksen polvillaan oleva nainen on kuvattu kokonaisena. Hänen kasvonsa ovat kääntyneet vasemman olkapään yli, toinen käsi vartalon sivulla ja toinen on kääntynyt selkäpuolelle. Veistoksen muodot ovat epätarkkoja, mutta silti pehmeän naisellisia ja muistuttavat vähän kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen 1920-luvun naisveistoksia.
Teos lahjoitettiin museon kokoelmaan vuonna 2004 järjestetyn Martti Peitson 80-vuotisjuhlan kunniaksi. Näyttely oli esillä Tammisaaren kirjastossa.
Valmistusvuosi: ei tiedossa
Materiaali: kipsi
Veistoksen aiheena on kuvanveistäjän vaimo Saga Peitso, syntymänimeltään Saga Valborg Hollsten (1927-2002). Hän toimi opettajana sekä Tammissaaren käsityökoulussa että piirustuksen opettajana Tammisaaren yhteislyseossa (nykyisin Tammisaaren ruotsalainen yläaste). Käsityökoulun opettajana hän muun muassa johti suunnittelutyötä ja valmisti morsiusryijyt, jotka tänä päivänä ovat nähtävillä Bromarvin ja Tammisaaren kirkoissa. Saga Peitso toimi myös Kalevala Korun suunnittelijana.
Valmistusvuosi: 1953
Materiaali: marmori, graniitti
Axel Alexander Dahlström (1886 – 1974) syntyi Vättlaxissa Bromarvissa. Kotiseudullaan hänet tunnettiin hyväntekijänä ja nimeään kantavan säätiön perustajana. Axel Dahlström muutti nuorena Amerikkaan. Uudessa kotimaassaan hän nousi merivoimien upseeriksi ja vaurastui. Hänen testamentti-lahjoituksestaan on vuosittain ohjattu varoja Bromarvin vanhainkodin asukkaille kiitoksena hänen äitinsä Eva Mathilda Dahlströmin (1842-1933) saamasta hyvästä hoidosta.
Vuonna 2017 vanhainkodin toiminta lakkautettiin, ja vanhustenhoito yhdistettiin Tenholan palvelutaloon.
Kipsinen rintakuva on kopio pronssisesta, joka sijaitsee Bromarvin kirjastossa. Säätiö tilasi patsaan vuonna 1978 Dahlströmin testamentin mukaisesti.
Valmistusvuosi: 1978
Materiaali: harmaaksi lasitettu kipsi
Julkinen veistos: Bromarvin kirjasto, Vättlaxintie 18
Työ on pienoismalli julkisesta veistoksesta, joka sijaitsee Lesjöforsissa Ruotsissa. Matte Simonson, joka tunnettiin nimeltä Suder Matte oli juuriltaan suomalainen ja hän muutti 1600-luvun alussa Dalkarlsjön alueelle, Lesjöforsin eteläpuolelle, harjoittaakseen miilunpolttoa.
Matte Simonsson oli yksi monista miilunpolttajista, jotka loivat perustan Lesjöforssin raudantuotannolle. Hän oli mukana perustamassa Dalkarlssjön masuunia vuonna 1642. Masuuni oli ehtinyt toimia 200 vuotta, kun se korvattiin uudella teknologialla vuonna 1848.
Suder Matten patsas pystytettiin 28.9.1963 Dalkarlsjön masuunin entiselle sijaintipaikalle kunnioittamaan kaikkien niiden työtä, jotka olivat edesauttaneet paikkakunnan rautateollisuuden syntyä ja kehitystä. Paroni Gerard de Geer (1889–1980) rahoitti ja johti veistosprojektia.
Valmistusvuosi: 1963
Materiaali: pronssi, musta graniitti
Julkinen veistos: Lesjöfors, Ruotsi
John Österholmin (1882-1960) rintakuva on kipsiversio muistomerkistä, joka sijaitsee Ison Kirkkokadun ja Länsivallin kulmassa Tammisaaressa. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1982 kunnioittamaan Tammisaarelaista, joka tunnettiin kansanvalistajana, kansanedustajana ja toimittajana.
Österholm oli henkeen ja vereen ruotsalaismielinen kansanvalistaja. Hän toimi rehtorina Kuggomin kansanopistossa Loviisassa vuosina 1908-1923 ja Helsingin kaupungin ruotsinkielisessä työväenopistossa vuosina 1923–1950. Hän oli myös Svenska folkskolans vänner -yhdistyksen hallituksen aktiivinen jäsen (1923-1944) ja sai vuonna 1943 kouluneuvoksen arvonimen kunnianosoituksena pitkästä urastaan kansanvalistuksen parissa. Österholm loi poliittista uraa myös Suomenruotsalaisen kansanpuolueen (1919-1960) jäsenenä. Yhdessä Ilkka Kanervan kanssa hän kuuluu niihin kansanedustajiin, jotka ovat istuneet pisimpään eduskunnassa. Vuodesta 1922 vuoteen 1960 hän työskenteli kirjeenvaihtajana ja poliittisena toimittajana Västra Nyland -lehdessä.
Valmistusvuosi: 1982
Materiaali: Harmaaksi lasitettu kipsi
Julkinen veistos: Iso Kirkkokatu, Tammisaari
Teos sijaitsee Skepparträdgårdenissa Latokartanonkadun ja Vartiokadun kulmassa Tammisaaressa.
Veistos kuvaa tyyliteltyä liekkiä ja se on pystytetty suurlakon aikaan 31.10-5.11.1905 tärkeälle kokoontumispaikalle. Lakko alkoi Venäjällä ja levisi Suomeen. Lakon aikana Tammisaaren asukkaat osoittivat mieltään Venäjän keisarin itsevaltaa ja maan venäläistämistä vastaan.
Suurlakon aikaan paikkaa kutsuttiin nimellä Bryggeriplan (panimonkenttä). Kentällä oli kaivo, joka suurlakon jälkeen sai nimen Vapaudenkaivo. Kaivo hävitettiin kentältä noin vuonna 1930, kun kaupungin vesijohtoverkkoa kehitettiin. Paikka säilyi tärkeänä kokoontumispaikkana myös kaivon purkamisen jälkeen ja tätä kaupungin kulttuurilautakunta halusi kunnioittaa muistomerkillä lähes 60 vuotta lakon jälkeen.
Valmistusvuosi: 1966
Materiaali: Pronssi, musta graniitti
Julkinen veistos: Latokartannonkadun – Vartiokadun kulma
Vaikka tämä pronssiveistos esittääkin toistuvaa aihetta, alastonta naista, se eroaa muista Martti Peitson muotoilemista naisveistoksista. Puolimakuulla oleva nainen, joka näyttää poseeraavan käsivarsiinsa nojaten, edustaa kubistista tyyliä.
Veistos on Peitson uran alkuvaiheen töitä, ja voi kuvitella, että hän vielä etsi tyyliään. Peitso itse piti figuratiivista veistosta haastavampana kuin abstraktia veistosta. Naisen muodot on esillä olevassa veistoksessa esitetty epäluonnollisella tavalla.
Valmistusvuosi: 1956
Materiaali: Pronssi ja graniitti
Museon kokoelmissa on useita sekä kipsi- että pronssiveistoksia, jotka kaikki tunnetaan työnimellä Torso. Veistokset ovat saaneet inspiraationsa naisvartalosta, yhdestä Peitson toistuvista motiiveista. Torso esittää istuvaa naista ilman päätä ja käsiä ja jalat päättyvät reisiin.
Martti Peitso on monissa torsoveistoksissaan keskittynyt ainoastaan naisen keskivartaloon, joskus abstraktilla tyylillä ja joskus enemmän figuratiivisella tyylillä. Muotokieleltään teokset ovat kuitenkin aina pehmeän kaarevia.
Valmistusvuosi: 1974
Materiaali: Pronssi ja graniitti
Pienoismalli Viitasaarella sijaitsevasta Henrik Gabriel Porthanin (1739-1804) julkisesta teoksesta tehty karkeasti muotoiltu kipsiveistos. Alkuperäinen teos paljastettiin vuonna 1978 paikassa, missä hän syntyi.
Monilahjakas Porthan tunnetaan parhaiten suomalaisen historian isänä. Hänet kirjattiin Åbo Akademihin 15-vuotiaana, ja hänestä tuli sekä historian että kansanrunouden tutkija sekä roomalaisen retoriikan eli puhetaidon professori. Vuosina 1772–1777 hän työskenteli Åbo Akademin kirjastonhoitajana ja laajensi kokoelmaa entisestään.
Kansanrunouden tutkijana hän korosti suomalaisen kansanrunouden rakennetta ja tyyliä sekä sen mahdollisia alkuperiä. Porthan avasi suomen kielen sukulaissuhteita ja loi runouden kautta pohjan suomalaiselle historialle.
Valmistusvuosi: 1978
Materiaali: Harmaaksi lasitettu kipsi
Julkinen veistos: Porthanin puisto, Viitasaari, Keski-Suomi
Kipsinen rintakuva esittää Hendrik Gabriel Porthania (1739–1804) ja on yksityiskohta julkisesta veistoksesta, joka sijaitsee Porthanin puistossa Viitasaarella Keski-Suomessa. Alkuperäinen teos paljastettiin vuonna 1978 paikassa, missä hän syntyi.
Monilahjakas Porthan tunnetaan parhaiten suomalaisen historian isänä. Hänet kirjattiin Åbo Akademihin 15-vuotiaana, ja hänestä tuli sekä historian että kansanrunouden tutkija sekä roomalaisen retoriikan eli puhetaidon professori. Vuosina 1772–1777 hän työskenteli Åbo Akademin kirjastonhoitajana ja laajensi kokoelmaa entisestään.
Kansanrunouden tutkijana hän korosti suomalaisen kansanrunouden rakennetta ja tyyliä sekä sen mahdollisia alkuperiä. Porthan avasi suomen kielen sukulaissuhteita ja loi runouden kautta pohjan suomalaiselle historialle.
Valmistusvuosi: 1980
Materiaali: kipsi
Julkinen veistos: Porthanin puisto, Viitasaari, Keski-Suomi
